Perjantaina lähdimme lentokenttäbussilla Suvarnabhumin kautta Shuttle-bussilla Don Muangin lentokentälle. Lippujen hinnaksi tuli yhteensä 244 bahtia eli kolme euroa/hlö.
Lento lähti yöllä yhden jälkeen ja aamulla olimme Etelä-Koreassa Incheonilla. Sanelma oli meitä vastassa ja tunnin metromatkan jälkeen saavuimme vuoren juurella sijaitsevalle hotelliimme. Saimme tilavan perhehuoneen, josta näkymät keskikaupungille ja puutarhaan.
Toinen asia on nerokkuus hyödyntää pieniä tiloja mm. huoltoasemalla.
En tiedä, miten tuo Suomessa onnistuisi. Tilaa ainakin säästyy.
Toinen ylläri on se, että numero neljä on epäonnenluku. Esim. nykyisen pienen ja viehättävän hotellin kerroksistakin se puutuu. Toki näin opena ymmärtää, että nelonen ei kaikkia sytytä ;)
Ksylitoli sekä Muumit ovat täällä kova juttu!
Kaupunki on myös hyvin teknisesti korkealle varustettu, se onkin sitten aivan toinen juttu. Tässä kuitenkin hieman esimakua:
11.9.2015
Päivä, jolloin USA:n suurlähetystön lippu oli puolitangossa. Syynä luonnollisesti 9/11 WTC-katastrofi. No, joka tapauksessa lähdimme melkoisen merkittävälle rajalle, eli linja-autolla Soulista kohti Pohjois-Korean rajaa. DMZ-vyöhyke, eli demilitarisoitu. Aivan kuten Ahvenanmaalla, mutta HIEMAN erilainen!
Matkan järjestelyt olivat täsmälliset ja matkan hinta henkeä kohden n.36,80€. Minibussi haki aamulla hotellilta ja matka-aika n. 1 tunti.
Olimme aiemmin käyneet melko massiivisessa sotamuseossa ja yrittäneet opiskella Koreoiden historiaa. Pääkohteina olivat rajavyöhykkeen viimeinen juna-asema, observatorio eli näköalapaikka, kolmas löydetty Pohjois-Korean tekemä piilotunneli ja vapauden silta. Ohessa pari kuvaa:
Näköalapaikalla, taustalla vihreä demilitarisoituvyöhyke ja sen takana Pohjois-Korea. Sieltä kaikki puu on hakattu polttopuuksi. Vuorillakin on aivan paljasta samasta syystä.
Hämärä kuva Pohjois-Korean lipusta. Maat aikoinaan kilpailivat, kumpi rakentaa korkeamman lipputangon.
Raja-asema eteläisellä puolella. Täällä armeija kestää n. kaksi vuotta aselajista riippuen. Pohjois-Koreassa lyheni kymmeneen vuoteen, ennen 13. Naisilla vain 7. Tai ainakin näin meille kerrottiin. Osaa ne propagandaa Etelä-Koreassakin...
Päiväkotilapsetkin olivat koko päivän retkellä. Heitä ei tosin kuskattu aivan rajalle...
Yksi kohteista oli kolmas löydetty tunneli, paljastui v.1978. Niitä on löydetty yhteensä neljä. Ensi P-Korea ei tunnustanut heidän tehneen näitä, sitten väittivät, että kaivostoimintaan. Kaikki nämä neljä löydettyä tunnelia, n.75m maapinnan alapuolella, johtavat etelässä samaan paikkaan. Eli olisi helppo uskoa, että tunneleita, tai niiden alkuja olisi runsaasti lisää. Onhan rajavyöhyke n.250km pitkä. Sanelmalle kulkeminen oli helppoa, mutta minun piti kulkea kumarassa koko ajan.
Matkalle piti ilmoittatua kahta päivää ennen, koska passien tiedot tarkastetaan. Passit tarkastettiin mennen tullen.
Vapauden silta, jolla vaihdettiin aikoinaan sotavankeja. Alla juna, joka heitä kuljetti kokien joskus kovia.
Oppaamme mukaan pohjoisen tilanne on hyvin epävakaa ja yhdistyminen tulee tapahtumaan pian. Tärkeintä ei ole ajankohta, vaan miten se tapahtuu. Viimeiselle etelän juna-asemalle on jo rakennettu symbolisesti asema kohti pohjoisen seuraavaa asemaa. Tämä ratahan oli tosiaan aikoinaan olemassa ja odottaa taas avutumista. Sanelma on just löytänyt kohteen.
Kiikareita tuli täällä tiirailtua erityisen tarkkaan.
Helpottuneet hymyt, paluumatka on jo menossa.
Ehdottomasti suositeltava kohde, monenlaista mielenkiintoista tuli kuultua ja nähtyä!
Lauantai 12.9.2105
Hassua, miten helposti täällä pääsee luontoretkelle. Parilla metrolla ja olimmekin jo Inwangsan-vuoren juurella. Matkalla ihmettelimme outoja tikkaita. Mainio matkaoppaamme Sanelma sanoi, että joku muuttaa. Totta tosiaan, tuossa tavaraa siirtyy alhaalla odottavaan muuttoautoon.
Soulissa on mäkiä ja rappusia noustu ja laskeuduttu runsaasti, huh! Hyvää treeniä...
Alkutaipaleella pysähdyimme hetkeksi meditaatiokalliolle. Valitettavasti kallion mittasuhteet eivät pääse esille valokuvassa.
Vielä hymyilyttää-"muutama" porras takana, edessä vielä jonkin verran.
Onneksi otimme lenkkarit mukaan! Korealaiset eläkeläiset ovat innokasta vaelluskansaa! Huolimatta nousuista ja runsaslukuisista portaista, pitävät he kuntoaan yllä nousten hitaasti kävelysauvojen kanssa vuorelle! Seoulin kaupungin ympärillä on valtavasti ilmaisia vaellusreittejä, jotka auttavat ihmisiä pitämään huolta terveydestään ja kunnostaan.
Arvatkaapas, kummalla on melkoinen "ilmastointiflunssa"? (Tiitillä :) )
Iltapäivällä kiinalaisravintolan mahtavan ruoan jälkeen lepohetki tekojoen varrella.
Polkupyöräparkki kahdessa kerroksessa.
Monenlaista hienoa on viikkoon mahtunut, huomenna paluulento Bangkokkiin Air Asian siivin.
Kiitos Sanelma ja kiitos Soul/Seoul!
Päivä, jolloin USA:n suurlähetystön lippu oli puolitangossa. Syynä luonnollisesti 9/11 WTC-katastrofi. No, joka tapauksessa lähdimme melkoisen merkittävälle rajalle, eli linja-autolla Soulista kohti Pohjois-Korean rajaa. DMZ-vyöhyke, eli demilitarisoitu. Aivan kuten Ahvenanmaalla, mutta HIEMAN erilainen!
Matkan järjestelyt olivat täsmälliset ja matkan hinta henkeä kohden n.36,80€. Minibussi haki aamulla hotellilta ja matka-aika n. 1 tunti.
Olimme aiemmin käyneet melko massiivisessa sotamuseossa ja yrittäneet opiskella Koreoiden historiaa. Pääkohteina olivat rajavyöhykkeen viimeinen juna-asema, observatorio eli näköalapaikka, kolmas löydetty Pohjois-Korean tekemä piilotunneli ja vapauden silta. Ohessa pari kuvaa:
Näköalapaikalla, taustalla vihreä demilitarisoituvyöhyke ja sen takana Pohjois-Korea. Sieltä kaikki puu on hakattu polttopuuksi. Vuorillakin on aivan paljasta samasta syystä.
Raja-asema eteläisellä puolella. Täällä armeija kestää n. kaksi vuotta aselajista riippuen. Pohjois-Koreassa lyheni kymmeneen vuoteen, ennen 13. Naisilla vain 7. Tai ainakin näin meille kerrottiin. Osaa ne propagandaa Etelä-Koreassakin...
Päiväkotilapsetkin olivat koko päivän retkellä. Heitä ei tosin kuskattu aivan rajalle...
Yksi kohteista oli kolmas löydetty tunneli, paljastui v.1978. Niitä on löydetty yhteensä neljä. Ensi P-Korea ei tunnustanut heidän tehneen näitä, sitten väittivät, että kaivostoimintaan. Kaikki nämä neljä löydettyä tunnelia, n.75m maapinnan alapuolella, johtavat etelässä samaan paikkaan. Eli olisi helppo uskoa, että tunneleita, tai niiden alkuja olisi runsaasti lisää. Onhan rajavyöhyke n.250km pitkä. Sanelmalle kulkeminen oli helppoa, mutta minun piti kulkea kumarassa koko ajan.
Matkalle piti ilmoittatua kahta päivää ennen, koska passien tiedot tarkastetaan. Passit tarkastettiin mennen tullen.
Vapauden silta, jolla vaihdettiin aikoinaan sotavankeja. Alla juna, joka heitä kuljetti kokien joskus kovia.
Oppaamme mukaan pohjoisen tilanne on hyvin epävakaa ja yhdistyminen tulee tapahtumaan pian. Tärkeintä ei ole ajankohta, vaan miten se tapahtuu. Viimeiselle etelän juna-asemalle on jo rakennettu symbolisesti asema kohti pohjoisen seuraavaa asemaa. Tämä ratahan oli tosiaan aikoinaan olemassa ja odottaa taas avutumista. Sanelma on just löytänyt kohteen.
Kiikareita tuli täällä tiirailtua erityisen tarkkaan.
Helpottuneet hymyt, paluumatka on jo menossa.
Ehdottomasti suositeltava kohde, monenlaista mielenkiintoista tuli kuultua ja nähtyä!
Lauantai 12.9.2105
Hassua, miten helposti täällä pääsee luontoretkelle. Parilla metrolla ja olimmekin jo Inwangsan-vuoren juurella. Matkalla ihmettelimme outoja tikkaita. Mainio matkaoppaamme Sanelma sanoi, että joku muuttaa. Totta tosiaan, tuossa tavaraa siirtyy alhaalla odottavaan muuttoautoon.
Soulissa on mäkiä ja rappusia noustu ja laskeuduttu runsaasti, huh! Hyvää treeniä...
Alkutaipaleella pysähdyimme hetkeksi meditaatiokalliolle. Valitettavasti kallion mittasuhteet eivät pääse esille valokuvassa.
Monenlaista hienoa on viikkoon mahtunut, huomenna paluulento Bangkokkiin Air Asian siivin.
Kiitos Sanelma ja kiitos Soul/Seoul!
