torstai 28. lokakuuta 2010

Entisessä Ranskan Indokiinassa

Eilen illalla lähtö klo 19.00 paikallista aikaa uusimaan viisumia. Minibussin kyydissä koko yö, parin tulva-alueen ylitys ja klo 04.15. olimme Thaimaan ja Laosin rajalla. Olipahan rankka yö! Seitsemän jälkeen pääsimme tänne Vientianee ja Paradise-hotelliin aamupalalle. Olo on tosiaankin ryytynyt, mutta tuntuu kuin aikakapselissa olisimme palanneet yli 50 vuotta ajassa taaksepäin. Itse hotelli sisustuksineen on alkuperäisessä, mutta tosi siistissä kunnossa ja kaupungissa ei näe pilvenpiirtäjiä, vaan korkeimmat talot ovat n. 4-kerroksisia. Mukavan rauhallinen tunnelma.
"Vientiane ei ole mikään turistirysä. Suurimmat nähtävyydet ovat Phat That Luang sekä Mekong-joen ranta. Kaupungin aktiviteetit ja ostosmahdollisuudet ovat suurkaupungiksi vaatimattomat. Tärkeintä onkin kaupungin omaleimainen tunnelma: sosialistinen jäykkyys yhdistettynä aasialaiseen, uneliaaseen jokikaupungin elämään. Myös ranskalaisen siirtomaavallan aika näkyy rakennusarkkitehtuurissa."

Yksinäinen Mekong-joella

Ilmastoitu ullakko, näkymä hotellimme toisesta ikkunasta


Maalari maalaa punaista ja valkoista

sosialistista jäykkyyttä yhdistettynä uneliaaseen aasialaisuuteen. "pientä pintaremonttia vaille"

kerroksemme vesiaihe


Tiiti&Mekong-joki

Munkin vaatteet ovat jo pesty...

"Miksi ovet ei aukene meille, onko rotumme syytä tää"





4 kommenttia:

  1. Ettehän sekoittaneet vesiaihetta joulukuuseen?
    T. Leena

    VastaaPoista
  2. Noi sähköasennukset jaksaa kummastuttaa, kuinka ne voi toimia!

    VastaaPoista
  3. Sosialistista jäykkyyttä ja varsinkin vuodenaikaan liittyvää uneliaisuutta havaittavissa täälläkin, teillä tuo ilmasto onneksi huolehtii paremmin nivelten notkeudesta ja lihasten lämpötilasta:)) Ensilunta odotellessa... Tuhannet terveiset meidän porukalta!

    Minnamarja

    VastaaPoista